No niin sukujuhlat takana ja elämä edessä, onneksi. No ei vais. Kivaa oli kyllä Savonlinnassa, Tolvaan helmessä. Sukulaisia oli jos jonkinlaisia paikalla ja laulua riitti ja ruoka oli hyvää. Siinä kai tärkeimmät :).
Oli kyllä tosi kiva olla vähän aikaa ilman poikia, varsinkin kun tiesi, ettei heillä ole mitään hätää täällä kotona mummelin ja papan kanssa. Täpläkin oli meidän naapurilla, seurakunnan yhdellä isosella hoidossa ja tuli elossa takaisin kotiin :). Kaikki on siis hyvin, kunhan tämän väsymyksen saisi talttumaan. Ihminen on tottunut siihen, että menee nukkumaan joka ilta puoli yksitoista viimeistään, ei sovi valvomaan kahtena yönä peräkkäin puoleen kolmeen. Mutta yhtä kaikki, kivaa oli :).

Juhlien teema oli Ulin syntymävuodesta johtuen 50-luku ja meilä oli tanssia, laulua ja Ulin rakastaman runoilijan Jenni Haukion runojen lausuntaa. Lisäksi oli ruokaa ja kakkuja sekä maailman ihanimpia pikkuleipiä. Kaikki me vieraat olimme koittaneet pukeutua mahdollisimman viiskytlukulaisesti, toiset onnistuivat paremmin, kuin toiset :).

(äh, kuvien lisääminen ei onnistu, ei siis mitään näytettävää...)

Tänään meitä on kovasti kiireistänyt se, että Esa pääsi kouluun ja nyt pitää lapsille etsiä äkkiä hoitopaikka ja Esalle saada tukia Kelasta ja muusta paikasta. Kyllä on vaikeaa saada yhtä lääkärin B-lausuntoa. Terveyskeskuksessa ei onnistunut ollenkaan ja yksityiselläkin on aika tuskaista. Olisi pitänyt asua vielä Lappeenrannassa, jossa paperit ja kaikki muutkin ovat. Paljon helpompaa. Mutta toivottavasti paperien tilaus nyt onnistuu ja homma etenee johonkin suuntaan. Niin, Esa pääsi Etelä-Karjalan ammattiopistoon opiskelemaan tieto- ja viestintätekniikkaa. Sieltä siis valmistuu datanomeja. Tämä on kiva, sillä onhan tuo jo kaivannut itselleen jotain tekemistä. Huonoa tässä on se, että koulu alkaa jo 14.päivä elokuuta, eli siis viikon päästä ja lastenhoidon ja em. lausuntojen taikominen esiin kestää hieman pidempään! Pitää pitää peukalot pystyssä ja sormet ristissä, ettei matkaan tulisi kovastikaan mutkia. Mua ehkä jännittää Esan koulun aloittaminen enemmän kuin sitä, puhumattakaan lasten hoidon aloittamisesta. Jännää kertakaikkiaan!

Mulla on ollut vielä tämä päivä vapaata ja huomenna sitten takaisin töihin. Seuraava viikko näyttää enemmän kuin kiireiseltä. Meillä on nyt kolmen papin vaje, ja voin kertoa teille sen, että se kyllä näkyy työn määrässä, mutta toivottavasti ei laadussa. Jostain pitäisi saada muutamia tunteja lisää vuorokauteen, niin ehtisi kaiken tekemään kunnialla :). Toisin mieltäni piristää, kun perjantaina sain kukkia eräiltä omaisilta, jotka olivat niin kovasti tykänneet siitä siunauspuheesta, jonka olin heidän läheisen siunaamisessa pitänyt.

En nyt pysty kirjoittelemaan enempää, aivot eivät raksuta ja Santeri tekee ruojuuksia, perussettiä siis. Huomenna töihin lepäämään. :D