Kylläpä se elämä on pitänyt kiireisenä.
Viime kerrasta on nimittäin yli puoli vuotta aikaa. Paljon on ehtinyt tapahtua, niin lasten kanssa, kuin aikuistenkin elämässä.

Tässä ensimmäisiä konttauskuvia :).


Helmikuussa 2012 Santeri näytti tältä.

Ja pian tältä.

Aloitetaan tärkeimmästä, me ei näet enää asuta Lappeenrannassa, vaan Imatralla. Mä aloitin vuoden vaihteessa tässä seurakunnassa työt ja muutettiin kesäkuun lopussa tähän asuntoon. Työmatka lyheni kummasti ja kun on paljon töitä, niin sitä on jotenkin kovin mustasukkainen siitä omasta ajasta, ettei sitä mielellään autossa vietä istuen. Enemmän aikaa siis lastenkin kanssa. Täällä olen normaali seurakuntapappi, jonka työalana on yhteiskunnallinen työ ja suhteet oppilaitoksiin. Kerrankin on sellainen työala, että oikeasti saan suunnitella ja tehdä jotain. Kesällä mm. tehtiin yhteiskunnallisen työn puitteissa retki Kesämaahan ja paljon muuta ollaan touhuttu. Mun sijaisuus täällä jatkuu elokuuhun 2013 asti, joten vielä vuoden verran saan tätä samaa juttua tehdä. Toki toivon, että työt jatkuvat senkin jälkeen, muttei sitä kyllä koskaan voi tietää.

Koti meillä on ihana. Kaksi neliötä pienempi, mitä oli Lappeenrannan koti, mutta paljon fiksummin rakennettu. Huoneet ovat vähän pienemmät, ja olohuone vastaavasti isompi. Lisäksi meillä on keittiö ja ruokailutila, johon mahtuu keittiönpöytä ja arvatkaas, pakastin mahtuu keittiöön myös. Hyvästi siis lasten huoneessa kuolemaa tekevä pakastin, jota lapset ovat ruuvailleet onnessaan. Pojat nukkuu omassa huoneess O.o ja se on ollut loistava ratkaisu. Santerikin jaksaa nukkua koko yön omassa sängyssään ja vasta aamulla tulee meidän väliin nuhjuamaan. Nukahtamisongelmat ovat historiaa, sillä pojat käyvät yhdessä nukkumaan samaan aikaan noin klo 21. Hetken ääntelevät ja sitten koittaa hiljaisuus. Severikin harvemmin herää useammin kuin kerran tai kaksi yössä, joten ihan uskomaton muutos siihen, mikä se oli aikaisemmin. Tämä oli kyllä yksi parhaista teoista ikinä! Saunan puuttuminen on ehkä suurin miinus tässä, mutta onneksi meillä on saunavuoro kerran viikossa, tosin vähän hassuun aikaan. Ja vähän hassua on myös se, että täällä on sellaiset päällekkäiset saunavuorot, eli meillä on puoli tuntia löylyaikaa ennen kuin naapurin mummo tai paappa ährää kylpemään. Kaksi suihkuhuonetta, yksi sauna.
Talona tämä on oikein mukava. Esa on tutustunut kaikkiin naapurin mummoihin ja paappohin ja naurattaa niitä usein tuossa pihalla. Aika korkea on siis ikäjakauma tässä talossa. Asuu täällä yksi lapsiperhe, tai siis isä ja 4-vuotias lapsi meidän lisäksi, mutta aika hiljaista muuten on ollut. Mutta onneksi meiltä kuuluu jolohuutoa harva se kerta :D.


Santeri Veikko Juhanin synttäri kakku, jonka teki Katireetta. Ihan loistavan makuinen ja ihana <3




Pojat kasvaa hurjasti. Severi oppi konttaamaan silloin puolen vuoden iässä, tukien kanssa kävelemään 8,5 kuukauden iässä ja kävelemään noin 9,5 kuukauden iässä. Siitä lähtien on vilskettä ollut. Välillä tuntuu, että pitäisi olla kymmenen kättä lisää, että ehtii näiden touhuihin mukaan, mutta onneksi nyt on kesä ja voidaan olla mahdollisimman paljon ulkona. Santeri ei tosin enää nuku päiväunia, joten ei se anna rauhaa kuin yöllä. On nämä lapset kuitenkin aika ihania ja varsinkin, kun nukkuvat. No ei vais.




Severin synttärit olivat aika pian Santerin synttäreiden jälkeen :).

Sebukan kummit Sanna ja Saku, sekä Sannan mahassa pikku Paappanen.


Voileipäkakku oli hieno, vaikka itse sen olenkin tehnyt ja sanonut :).

Vaan autokakku ei yhtä hieno kuin Santerilla... :)

Santeri aloittaa syksyllä päiväkerhon tuossa seurakunnan kerhossa. Tiistaisin ja perjantaisin käypi aamupäivällä kerhossa. En vielä oikein tiedä miten se menee, onhan hän pyytänyt, että mä tulisin mukaan sinne kerhoon, mutta varmasti kun aika koittaa, niin jää ihan mielellään sihhen leikkimään. Muutamia kavereita meillä täältä on puistoista tullut, mutta varmaan tuolta kerhosta vähän lisää.

Severillä on jo muutama sanakin, hän osaa sanoa Kakka, nenä ja vettä. Myös korva ja suu ovat kovassa huudossa nykyisin. Huudossa on kyllä moni muukin juttu, kuten huutaminen yleensä. Severillä ja Santerilla on tapana, että iltaisin, kun sitä vähiten kestäisi, he alkavat kimpassa kiljumaan. Sitten he kiljuvat ja kiljuvat kunnes Esa tai minä saan raivokohtauksen ja sitten ei ole kenelläkään enää kivaa. Kovassa huudossa on myös hippaleikit, vesileikit ja vessaleikit. Kaikista kivointa Severistä on, jos pääsee vessaan litskuttelemaan vessanpöntön vedellä. Tai nuoleskelemaan vessaharjaa tai muuta yhtä ihanaa... Ihan niin kuin Santerinkin aikaan pitää pitää vessan ovet visusti kiinni. Tosin Santeri käy nykyisin jo itsenäisesti vessassa, joten hän jättää oven välillä auki ja sitten raivokohtaus on jo valmis. Kumpaanhan lie Severi tullut, kun hänestä on tullut myös aikamoinen draamaqueen. Jos tahto ei just tapahdu, niin hän heittäytyy lattialle karjumaan ja karjuu kyllä ihan kutkulleen. Ei puhuttakaan siitä, että antaisi periksi, vaan se mitä haluan, haluan.

Santerilla on uusi hieno pyörä ja pyöräileminen sujuu hienosti. Santeri jaksaa polkea jo tosi pitkiä pyörälenkkejä, kuten vuoksen ympäri tai kulmille ja takaisin. Sanoisinko, että sellaisia 10 kilsan lenkkejä menee keposesti. Onneksi järkeä on tullut päähän sen verran, että pystyy jo hieman luottamaan siihen, ettei tyyppi suhahda auton alle heti kun kitapurjeet lakkaavat näkymästä. Mäkin olen alkanut juoksemaan Santerin kanssa, siis Santso ajaa pyörällä ja mä juoksen siinä sen rinnalla. Ja ihan kivaa meillä on ollut. Pysyypä äiskä hyvässä kunnossa, kun ei paljon lepotaukoja ole.


Esakin sai joululahjaksi perheeltään ( siis minulta ja pojilta) uuden pyörän ja hän säilytti sitä parvekkeelta, kun Lappeenrannassa meidän pyörävarastoon iski tasaisin väliajoin jotkut vandaalit, jotka puhkoi lähes kaikista pyöristä renkaat. Ei ollut kerran tai kaksi, kun oli renkaat hajalla. No sitten pyörää piti raijata aamuin ja illoin parvekkeelle ja pois, kun koiraa, Nuffiel Koistista, piti ulkoiluttaa. Onneksi täällä ei tuollaista vandalisimia esiinny. Vaikka pyörävarasto on täynnä rollaattoreita ja potkukelkkoja, niin kaipa tästä tilan puutteesta selvitään paremmin, kuin puhkotuista renkaista sen lisäksi vielä.



Mulla oli kesällä lomaa kokonaiset 5 päivää, niin käytiin katsomassa sitä ihanaa Linnasaaren pässiä, josta Santeri aina puhuu. Käytiin me samalla Olavinlinnassa ja satamassa ja touhuttiin jos vaikka mitä. Kivaa oli :).





Kaikenlaista on kesällä koettu ja kaikenlaista vielä koetaan. Me nimittäin lähdetään Esan kanssa vuotuiseen Kontiaisten sukujuhlaan huomenna. Samalla vietetään Ulin synttäreitä, mutta yhtä kaikki siellä voi tapahtua aivan mitä vain. Jännityksellä kyllä odotan päästäänkö lähtemään, kun äitini, jonka piti tulla lasten kanssa tänne Imatralle soitti tiistaina ja julisti olevansa sairastumassa. Jos hän sairastuu, niin sitten taitaa jäädä juhlat välistä. Vaikka toiset voisivat viedä lapsensa sinne, niin en minä. Sitä vahtimista ei kestä kukaan, kun paikkana on Tolvaan helmi Savonlinnassa ja se on korkean rinteen laella, Saimaan rannalla. En HALUA edes ajatella, mitä ylivilkkaille lapsille voisi siellä tapahtua. Pidetään siis sormet ristissä, ettei meidän äiskä sairastu!

Niiden juhlien jälkeen jatkuu taas mun kamala työputki. Meillä on kolmen papin vaje seurakunnassa ja kohta vielä neljännen. Voitte uskoa, että hommia riittää yhdelle jos toiselle, eli ainakin mulle. Koska mulla ei ole kertynyt lomia tai muutakaan, niin saan tehdä töitä ihan hikihatussa. Mutta siitä huolimatta olette tervetulleita käymään meillä, kaikki jotka haluaa. Meille mahtuu, varsinkin kun on lasitettu, koko kämpän pituinen parveke, niin sinne voi mennä telttaan nukkumaan :).

Tai vaikka kaappiin voi mennä...




Koitan nyt taas kerran parantaa tapani ja kirjoitella useammin kuin vuoden välien. Elossa kuitenkin ollaan ja enemmän ja vähemmät terveitä. (Severillä todettiin kaikkien suomalaisten viljojen allergia. Luulemme, että hän on myös allerginen mansikoille, pähkinöille ja manteleille.) Severille se, mitä Santerilta jäi... :D
Ihania ne silti ovat.... kun nukkuvat.... tai katsovat telkkaria, tai ovat hiljaa tai ulkona...
No ei, kyllä molemmat ovat just sopivia tähän perheeseen :D.