Kylläpä aika menee tosiaan nopeasti. Syksy on tullut ja nyt on ollut monena päivänä käyttöä kumisaappaille, sadetakeille ja kaikenlaisille vedenpitäville kuteille. Tänään onneksi oli aurinkoinen päivä, niin saatiin aamulla olla kerrankin ulkona auringonpaisteessa.

Meillä menee edelleen vaihtelevasti. Selvitin tässä hiljattain mistä viime kertainen Severin yöherääminen johtui. Kaikesta päätellen syy oli kiinteissä. Ne kertyivät mahaan niin, ettei Severi saanut kakattua kuin pieniä kikkareita. Tilanne meni niin pahaksi, että valvottiin useana yönä monta tuntia, kun toisen peppu oli ihan verellä ja kuitenkin maha täynnä sontaa. Jätettiin kiinteät kokonaan pois ja toissa päivänä käytiin lääkärissä, joka suosittele, että annetaan apteekista ostettavia peräruiskeita 5 päivää ja sitten levolacia seuraavat kaksi viikkoa. Kiinteät pitää aloittaa aikanaan tosi varovasti uudelleen, ettei uutta mönttiä mahaan kerry. Varmaan tuossan 5 kk kohdalla kokeillaan uudelleen. Josko sitten onnistuisi paremmin. Luovutettavan maidon määrästä huomaa kyllä, että alkaa olla jo tarpeellista joku lisäruoka. Tai jos en luovuttais, niin sitten varmaan selvittäis omalla maidolla sinne puoleen vuoteen asti. No nyt kakkatilanne on parempi ja viime yönä nukahdettiin hyvin ja nukuttiinkin kohtuullisen hyvin. Severi ei herännyt varmaan kuin noin kolme kertaa, mutta nukahti illalla myös hyvin ja nukkui hyvin. Ehkä ollaan jo voiton puolella. Meillä on ens keskiviikkona neuvola, jossa selviää, kuinka pikkuinen lapsi on kasvanut.

Severi on kovasti harjoitellut jo ryömimistä ja pääsee muutamia metrejä taaksepäin, mutta ei kyllä vielä ihan supervauhtia :D. Eilen kääntyi varsin vahingossa mahalta selälleen, kun oltiin siivoamassa Santerin tulevaa huonetta. Santeri on siis muuttamassa viimeinkin omaan huoneeseen. Huomenna käydään hakemassa sinne parvisänky, joka ostettiin ihan tätä tilaisuutta silmällä pitäen. Mua kyllä jännittää kovasti, että miten hyvin se huoneen vaihdos onnistuu, mutta Santeri on ainakin innoissaan uudesta sängystä. Pitäisi vain keksiä jotain rakenneratkaisuja tänne kämppään, että kaikki tavarat mahtuisivat. Mietin, että ostaisiko tuohon eteiseen uuden lipaston, jonne saisi ulkovaatteita ja muuta pientä tilpehööriä, kun myytiin tuo meidän tietokonepöytä. Nyt sen kaikki rojut lojuvat siellä Santerin uudessa huoneessa pahvilaatikossa, kun joka paikassa on tavaraa ja muuton jäljiltä vielä tungettuna sinne sun tänne. Pitäisi hankkia ehkä koti, jossa olisi 4 huonetta ja keittiö, saisi yhden huoneen kaikille näille romuille :D. Romuista tuli mieleen, että olen viimein päättänyt luopua myös tosta mun crossarista. Ei mulla tule varmaankaan tulevaisuudessakaan olemaan aikaa sillä sitkuttaa ja varsinkin kun mulla on kuntosalin jäsenyyskin, niin siellä voin sitkuttaa crossarilla, eli jos joku haluaa edullisen ja hyvän crossarin, niin huutakaa hep :).

Me oltiin sitten Esan kanssa yötä pois kotoa. Meillä oli Esan siskon tytön ja sen miehen yllätyssynttärit, siis pitivät olla Jarkon yllätyssynttärit, mutta ne olivatkin yllätyshäät. Vähän vieraat olivat ihan monttu auki, kun häämarssi alkoi raikaa ja joku outo maistraatin tyyppi pomppasi esiin. Hauskat juhlat kuitenkin oli. Ihan hääparin näköiset. Heille onnellista loppuelämää :D!

Juhlien ajan mun äiti, isä ja sisko sekä veli olivat täällä hoitamassa Santtua ja Seveä. Hyvin oli mennyt, vaikka yöllä oli Severi pitänyt taas omaa showtaan. Oli kiva kyllä välillä olla jotain muutakin kuin äiti ja ruokinta-automaatti. Tosin yöunet jäivät juhlissa vähän vähälle ja se sitten kostautui kotona, varsinkin kun Seve valvoi sen seuraavan yön lähes läpeensä. Oli hermo pikkasen tiukalla, kun sen yön jälkeinen päivä koitti.

Niin olihan mulla synttäritkin. Pitkästä aikaa meillä kävi ihan synttärivieraita :D. Yllättävän paljon ihmisiä tuli kylään, vaikka jotkut eivät edes tienneet, että mulla oli synttärit, niin ajatus on tärkein. Neljännes vuosisata tuli täyteen ja kun ajattelee elämää taaksepäin, niin kyllä mä olen saanut aika paljon aikaan, vaikken enää mikään nuori olekaan. Sain Esalta lahjaksi hienon kellon ja ruusuja ja suklaata. Mitä mitä muuta voisi edes toivoa. Tosin pikkasen tuli paineita siitä, että mitä mä ostan Esalle, kun sillä on synttärit nyt 20.päivä.

Kiitos kommenteista. Anu, meillä on tullut jo kaksi hammasta ja niihin Severi ei juurikaan reagoinut, joten en usko, että kyse on siitä. Olen aina lääkinnyt hyvin lapseni, eli jos edes epäilen, että särkylääkkeestä voisi olla jotain hyötyä annan kyllä sitä. Tuttiakin Severi on oppinut syömään, mutta ei se kyllä ihan samanlainen lohduntuoja, kuin Santerille aikoinaan, ole. Nukahtaa kuitenkin päiväunille ja yöunille tuttiin, ei tissiin. Toivotaan tosiaan, että yöt parantuu, sillä mä olen ihan hermokimppu, jos en saa nukuttua kunnolla. Hermokimppu äiti ja tahtoikäinen poika sekä kiljukaula ei ole hyvä yhdistelmä :D.

No ehkä menen nyt toimittamaan jotain viisasta.