Taidan kirjoitella uusia kuulumisia sen sijaan, että lisäisin kuvia edelliseen kirjoitukseen. Kyllä sitä aikaa on mennyt.

 

Viime kerran jälkeen on tapahtunut paljon kaikenlaista. Tai pieniä asioita, mutta paljon. Meillä oli neuvola silloin 19.päivä ja Severin uudet mitat olivat pituus 68,3 senttiä ja paino 8295 grammaa. Hienosti oli poika kasvanut ja kovasti neuvolassa häntä kehuivat. Vatsalihasliikkeet saivat myös erityisen määrän ihmettelyä. Mutta kaikki hyvin valtakunnassa. Tosin aina se neuvolalääkäri keksii jotain seurattavaa. Nytkin toinen kives oli ylempänä ja sitä täytyy seurata, ettei vetäydy jonnekin vatsan peitteisiin. (En kyllä vielä 5 vuotta sitten voinut kuvitella, että kirjoittelen täällä kiveksistä ihan normaalina asiana).

Severillä on nyt kaksi hammasta alaleuassa ja varmasti kolmas tulossa. Tai siten lapsi on muuten vain mielenvikainen, kun huutaa ja parkuu kokoajan. Oikeasti menee hermo tuohon lapseen ajoittain. Tämä tapahtuu siis öisin. Severi menee nukkumaan normaaliin aikaan siinä klo 21. Hän kuitenkin herää oudosti jo 23 ja sen jälkeen varmaan 20 minuutin välein eikä rauhoitu tuttiin vaan ainoastaan silloin, kun saa rinnan suuhun. No sitten nukahtaa pian uudelleen, mutta heti kun vaivihkaa irroitan lapsen itsestäni herää joskus 20 minuutin päästä ja kaikki alkaa alusta. Mä en siis saa pääsääntöisesti enää öisin nukuttua ja pian olen elävä kuollut.

Severi on myös oppinut kääntymään, kuin aika mies :D. Vielä kun oppisi kääntymään takaisin mahalta selälleen, niin säästyttäisiin monelta huudolta ja hampaiden kiristykseltä. Pitkään siinä kääntymisen oppimisessa meni. Kyllä se jo kolmikuisena makaili siinä c-asennossa, mutta viimeinen silaus puuttui. No nyt se sitten tapahtui ehkä viikko sitten, joten ei tarvitse lähettää meidän lasta fysioterapiaan...

Usein päivisin, kun Santeri on nukkumassa mä olen koneella ja Severi treenaa lattialla. Ja yleensä ilman vaippaa. Kovasti koittaa päästä liikkeelle, mutta eipä se vielä ole tuottanut tulosta. Huutoa vain. Mutta sepä taitaa olla kaikilla lapsilla sellainen tarve liikkua ja päästä.

Me ollaan nyt alettu maistelemaan kiinteitä. Olen antanut perunaa, porkkanaa ja bataattia. Tänään aattelin kokeilla maissia ja sitten pitäisi ostaa kaupasta vielä jäljellä olevia kasviksia kuten kukkakaalia, parsakaalia, kesäkurpitsaa ja öö.. en tiedäkään. Hedelmäsoseita pitäisi ostaa myös. Niitä ei olla ollenkaan kokeiltu. Ei ihan kamalan hyvin uppoa, tai no uppoaa, mutta aikaa menee tosi paljon muutaman kuution syömiseen. Kummallinen tapa on Severillä, aivan kuin imeä sitä tuotetta siitä lusikasta. Mutta ehkä se siitä oppii.

Harjoitus tekee varmaan mestarin.

Viimeksi puhuin noista talvihaalareista ja muista. No nyt sain edullisesti ostettua Santulle sekä talvi- että välikausihaalarin kokoa 104. Ja Severille molemmat kokoa 86. Voihan se olla, ettei välikausihaalari mene kuin ens syksynä, sen verran reilun ostin, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Eipähän tarvitse miettiä. Santerin ajalta jäi kyllä joitain haalareita, mutta en muista onko niissä kosteussuoja/vedenpitävyys kohdillaan. Santerin kanssa kun ei tarvinnut vielä puistoilla sadekeleillä.

Niin kun sanoin, niin pikkaisen reilua kokoa, kun sama haalari menee Santerillekin :D.

Santerista on tullut kova poika lukemaan kirjoja ja tekemään palapelejä. Myös Aku Ankat ovat nyt tosi mielenkiintoisia. Sit Santtu etsii niistä kaiken maailman patsaita ja muita ja nauraa niille katketakseen :D. Säälil, että meillä on palapelejä vain yksi, tuolta naamakirjan kirppareilta, joihin olen itseni koukuttanut, toivottavasti löytyy lisää pelejä, joita halvalla saisi.

Käytiin Imatralla mun siskon ja sen miehen uudella talolla ja siellä Mirja leikkasi Santerin hiukset. Taas se on muutaman vuoden vanhemman näköinen. Mutta ihan totta, koska se on noin pitkä, niin monet luulevat sen täyttävän kolme tänä vuonna tai jo olevan sen verran.

Ensimmäistä kertaa muuten pitkään aikaan Santeri ei olisi halunnut jäädä hoitoon. Oltiin seurakuntaillassa tuossa Sammonlahdessa, niin Santtu sai kamalat kilarit, kun sen olisi pitänyt jäädä hoitoon. Onneksi se meni sitten ohi, kun vähän aikaa seisoskelin siellä ja kun Santso huomasi, ettei mitään hätää oIe. Ihmeellistä, miten on välillä niin riehakas ja välillä ihan pieni.

No eipä tässä muuta. Menemme maistamaan maissia :D.