Nyt jos kirjoitan tämän, niin sekunnin päästä on toisin, mutta tällä hetkellä molemmat pojat nukkuu. Severikin on nukkunut jo reilu kaksi tuntia, eikä ole tarvinnut kuin kolmasti käydä heijaamassa vaunuja. Voi yrittää siis käyttää tämän jäljellä olevan ajan hyödyksi ja päivittää vähän blogia.

No meille kuuluu hyvää. Se mitä viime kirjoituskerrasta on tapahtunut, ei ole järin mullistavaa. Mitä nyt Severille on noussut hammas. Saman ikäisenä siis ensimmäisen hampaansa sai Santeri. Molemmilla ikää oli siis 3 ja puoli kuukautta. Sunnuntaina on Severin 4 kk päivä. Ollaan menossa viikonlopuksi pitkästä aikaa mummolaan ja katsotaan sitten miten reissu menee. Meillä on ens maanantaina myös neuvola, joten sitten päivitän uusimpia koko tietoja. Luulen, että paino on siinä 8,5 kilon paikkeilla ja pituutta siinä 70 sentin tietämillä. Ei välttis kyllä ihan niin paljon. Kiinteitä aletaan varmaan maistelemaan ja varmastikin siitä perunasta. Mitään kiirettä sillä aloituksella ei varmaan ole, kun imettäminen sujuu vielä niin hyvin. Olen kyllä iloinen, että olen saanut kokea myös onnistuneen imetyksen *kopkop*. Sitä ei tiedä mitä seuraavina viikkoina tapahtuu, mutta onhan tämä jo pitempi aika, kuin Santerin kanssa. Luovutan edelleen maitoa myös sairaalalle ja ylimääräistä maitoa tulee se 500ml/ päivä. Pari kuukautta on vielä luovuttaminen mahdollista, mutta puolen vuoden päästä sitten maito ei enää ole niin ravinteikasta ja sitten sitä ei oteta enää vastaan.

Hassua ajatella, että ehkä jo parin kuukauden päästä tämä meidänkin vauva saattaa kontata ympäri taloa, tai ainakin jos uskoo siihen, että on yhtään Santerin tapainen niin varmasti konttaa ympäriinsä. Pojat olivat hoidossa muutaman tunnin viime viikolla, kun mä kävin yhdessä työhaastattelussa (joka ei mennyt niin putkeen kuin se lasten hoidossa olo). Pojat olivat Santerin kummin Sipen ja Iidan (reilu 6kk) kanssa ja tarina kertoo, että kaikki meni loistavasti. Santeri oli nukkunut kokoajan ja Severi oli muuten vain ollut kiltisti. Mä kun tulin haastattelusta hakemaan lapsia, niin Severi nukahti noin kolme minuuttia mun tuloni jälkeen :D. Luottamukseni siihen, että Severikin pärjää kotona sitten kun me Esan kanssa lähdetään Savonlinnassa käymään kahdestaan kasvaa edelleen. Olen opettanut Severin myös syömään tuttia ja juomaan tuttipullosta. Tutin syöminen jo onnistuu, mutta sitä tuttipullosta juomista en vielä ihan allekirjoita. Kyllä sekin alkaa kohta voiton puolella olla ja pian pitää alkaa kyllä treenaamaan ihan tosissaan :D.

Saimme viimeinkin seisomalaudan noihin meidän vaunuihin ja se on kyllä ihan loistava keksintö. Esa kun on sillä kurssilla, niin eläinten ulkoiluttaminen jää aamuisin mulle ja Santerin kanssa eteneminen ottaa toisinaan hermosta, niin nyt päästään paljon nopeammin puistoon tai kerhoon tai minne vain. Olen muutaman kerran uskaltautunut pakon edessä kauppaan näiden molempien kanssa ja hyvin ne kerrat on mennyt. Santerista on kasvanut niin iso poika, ettei mitään rajaa. Hän on kokonaan päiväkuiva, enää vaippoja ei käytetä edes päiväunilla, ainoastaan yöllä. Lisäksi Santso osaa syödä jo halutessaan itse ja useimmiten syökin, paitsi kun pitäisi syödä. Tahtoa löytyy myös, vaikkei se kovaa uhmaa olekaan, niin ihan tarpeeksi huutoa ja meuhketta. Siis ihan normaalia elämää.

Mä olen ihan hullaantunut kaikkiin retrovaatteisiin ja liittynyt noin sataan naamakirjassa olevaan kirppariin ja ostellut kovasti pieniä bodeja ja potkareita. Vaikka Santerin vaatteet löysinkin, niin kyllä sitä välillä kaipaa jotain uutta ja jotain ihan Severille ostettua. Kevättä ja Severin liikkeelle lähtöä ajatellen olen katsellut netistä välikausihaalaria. Santeri ei tainnut koskaan sellaista ihan vedenpitävää tarvita, sillä harvemmin käytiin ulkona möyrimässä vaan ainoastaan ulkoiltiin nukkuessa. Aika edullisesti ja hyvää löytää monilta kirppareilta, mutta pitää kartoittaa se, mitä Santerilta on jäänyt. Toppapukuja ainaskin. Santerillekin olen katsellut vk- ja toppavaatteita, sillä mulla on kutina, ettei olla saatu koossa 104 pukuja. Tuukka, jonka kaikki vanhat vaatteet meillä melkein on, taitaa pian olla Santun kanssa samankokoinen ja pian vaatteet alkavat kulua niin kovasti, ettei niitä pysty enää kierrättämään. Onnellinen kuitenkin olen, että tähänkin asti ollaan saatu näin paljon ja näin hyviä vaatteita. Vähänkös oltaisiin ihan vararikossa, jos kaikki olisi pitänyt ostaa itse.

Severi muutes heräsi tässä välissä, mutta onneksi se jaksaa nykyisin katsella lattialla pitkiäkin aikoja ennen kuin sille tulee nälkä tai ennen kuin sitä alkaa kyllästyttämään. Tuttia Seve ei keltuuta kaveriksi kuin tosi väsyneenä. Olenkin opettanut sitä nukahtamaan tutille, jotta mun äitillä olisi sitten helpompi nukuttaa sitten poikia, kun ollaan poikessa. Nykyisin Santerinkin nukuttaminen ottaa sellaiset 10-20 minuuttia, joten parempaan suuntaan ollaan menossa. Aikaistettiin sitä nukkumaan menoa siten, että kahdeksalta ollaan jo syöty ja suihkuteltu ja mennään lukemaan ja puoli yhdeksän viimeistään sammuu valot ja poika pistetään maate. Sevellä on onneksi samankaltainen rytmi, sillä sekin nukahtaa siinä viimeistään yhdeksältä. Tutin myötä myös yöt ovat vähän helpottaneet. On tietenkin öitä, että herää tosi paljon useammin, mutta viimekin yönä heräsi vain kerran. Kyllä se heti tuntuu virkeemmältä, vaikka aamulla herättiinkin jo puoli seitsemän Esan kellon soittoon. VÄhän rasittavaa se kyllä on. Joko herää Santeri tai sitten Severi. Joka tapauksessa on äitin herättävä ja noustava. Not so nice.

No nyt pitää mennä syöttämään. Viime kerrasta on jo aikaa. Lisäilen kuvia, kun saan siirrettyä niitä koneelle. Kirjoitelkaa kommentteja, jos täällä edes kukaan käy :D.

Adios!