Voih, syksy on tulossa. Kesä on mennyt niin nopsaan, yhdessä harmaassa sumussa, ettei siitä TAASKAAN ehtinyt kunnolla nauttimaan. Aika menee niin äkkiä, ettei ole tosikaan. Mun pienimmät pikkusisko ja -velikin täyttivät viikonloppuna 18 vuotta, joten täytyy tunnustaa, olen tulossa vanhaksi. Olen aina pitänyt itseäni a) nuorena äitinä ja b) nuorena pappina, mutta totuus on se, etten mä enää kovin nuori äiti ole ja pappinakin vanhenen päivä päivältä. Voi voi. Lokakuussa kolkuttelee ovelle jo 25-vuotispäivä. Toisaalta hyvinhän nämä asiat ovat ja monta sellaista juttua tehty, jotka toisilta jää hamaan aikuisuuteen. Asuntolaina vielä puuttuu ja sitä kyllä saapi odotella sitten muutamia vuosia. Haluaisin kyllä jo oman talon, varsinkin nyt, kun Mirja ja Jori muuttivat omaan kotiin ymmärsin sen, kuinka ihanaa olisi, jos olisi oma koti, tai edes talo, jossa olisi piha. No ehkä vielä ennen kuin Esa jää eläkkeelle :D.

Esan kurssi siis alkoi viime maanantaina ja me ollaan pärjätty oikein hienosti poikien kanssa kotona. Ollaan käyty kerhossa, maastossa, puistossa ja vaikka missä. Tekemistä siis riittää ja aika menee hyvin ja nopeasti. Hyvä niin. Viime perjantai oli ainoa päivä, joka olisi voinut jäädä tulematta. Käytiin viemässä Esalle eväät kouluun, kun se unohti ne kotiin. Sitten oltiin menossa puistoon sillä Santerin "mopolla" , jota Santeri on oppinut polkemaan. Eteenpäin polkeminen ei suju vielä kamalan hyvin, mutta taaksepäin pääsee vallattoman kovasti. No Santeri oli herännyt tosi aikaisin ja koska pyörä ei suostunut tottelemaan, Santtu sai kamalia raivokohtauksia. Sitten se sai kamalia raivokohtauksia, jos mä autoin sitä. Sitten se sai kamalia raivokohtauksia jos se joutui kävelemään. Lopulta me ei keretty puistoon ja Santeri huuti koko matkan kotiin kuin syötävää, kun en enää antanut sen ajaa sillä mopolla, kun raukka oli niin väsynyt ja raivoissaan. Keväällä on kyllä pyörän osto edessä, kun nyt jo polkeminen sujuu niin hienosti. On se kyllä etevä lapsi :D.

Etevistä lapsista puheenollen Severi on alkanut treenaamaan kääntymistä. VIelä ei ole onnistunut kääntymään selältä mahalleen, mutta yritys on hyvä. Kääntyy kyljelleen c- asentoon ja puuttuu enää viimeinen sysäys, niin olisi mahallaan. Mutta ei ihan vielä. Varmaan viikon, kahden sisään oppii kääntymään koko ukko. Mahalta selälleen kääntyi kerran toissa viikolla, mutta sellaista ihmettä ei ole uudestaan näkynyt. Ehkä tuo toinen kääntyminen kiinnostaa nyt enemmän. Pää punaisena kyllä yrittää ymmärtää tuota mahallaan oloa, mutta ei vielä ihan onnistu...

Mä olen koukuttunut ihan huutonettiin. Ja tietenkin retroihin lastenvaatteisiin. Olen huudellut ihania bodeja ja potkuhousuja pilkkahintaan yöt läpejään. Nyt pitää hillitä itseään, ettei kaapit pursua käyttämättömiä vaatteita. Onneksi olen ollut sen verran kaukaa viisas, että olen huutanut 74 kokoisia vaatteita. Luulin jo, että olen hävittänyt kaikki vaatteet kaappiin, mutta onneksi löysinkin ne varastosta. Kamalasti niitä ei ollut, joten ihan hyvä hankkia muutama lisävaate, ettei tarvitse käyttää pelkästään kolmea bodya, vaan on joitain vaihtoehtoja. 62 kokoiset vaatteet alkavat olla tosi nafteja, joten hieman vielä kasvetaan ja sitten saadaan retroilla ihan urakalla :D.

Santerin ja Severin kanssa käytiin yksi päivä marjaretkellä ja jos olisi poimuri, niin tuolta metsästä saisi tosi paljon mustikoita, mutta koska ei ole, niin pitää tyytyä muutamiin marjoihin. Vähän säälittää, mutta vaikea on kerätä marjoja Severi kantoliinassa. Esa ei oikein tunne oloaan kotoisaksi, jos jätän sen Severin kanssa pitkäksi aikaa. Marjaretki päättyi siihen, kun Santeri sai älynväläyksen ja kaatoi kaikki meidän vaivalla keräämät marjat polulle. Huhhuh, ei ollut taas äitin tähtihetkiä se. Muutama marja onneksi säästyi ja ne syötiin sitten iltapuuron kanssa.

En oikein osaa tietää ollaanko me tehty mitään muuta mainittavaa. Elossa kuitenkin ollaan ja pääsääntösesti hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Kommentoikaahan tekin jotain, että tiedän, että lukeeko tätä ylipäätään kukaan. Mutta nyt maitomiehelle hommia tekemään :D.