Ollaan jo puolessa välissä kuuta. Kyllä se aika rientää. Ihan hyvä vain. Esalla alkoi maanantaina koulu, tuossa Sammontorilla on ATK-ajokorttia suorittamassa. En tiedä onko se miten hyödyllistä, mutta ainakin jonkinlaista muuta tekemistä, kuin kotona oleilua. Maanantaina meillä oli neuvola myös ja "pikkumiehen" uudet mitat ovat paino 7885g ja pituus 65 senttiä. Tarkistin Santerin neuvolakortista, niin tuon ikäisenä Santeri on ollut kolme milliä pitempi, mutta melkein 800g hoikempi. Joten saa nähdä, miten kehitys jatkuu. Saatiin Severille myös kaksi rokotetta sen vitosrokotteen, mitähän siihen kuuluu, hinkuyskä, polio, hemofilus, ja sitten pneumakokkirokotteen. Mä en voinut pitää Severiä pistoksien ajan, joten onneksi toinen neuvolatäti piteli huutavaa lasta kun toinen sitä kidutti. Viime yö olikin sitten aikamoinen. Eilainkaan helppo. Severi ensiksikin valvoi ainakin yhteentoista ja sitten heräsi kahdelta huutamaan ja Santeri heräsi myös ja oli ihan yltäpäältä pissassa ja sitten kun ne nukahti, niin sitten Severi valvoi ja nukahdettuaan heräsi noin liian usein syömään. Aamulla sitten noustiin kahdeksalta ja lähettiin melkein siitä istumalta perhekerhoon. Ensin mentiin kirkolle, kunnes selvisi, ettei se olekaan siellä, vaan Uus-Lavolassa, samalla seurakuntakodilla, jossa kolme vuotta sitten asuin ollessani kesätöissä täällä. Nostalgista käydä siinä samassa vessassa, jossa silloin tein Santeria enteilevän raskaustestin ja ties mitä. Niin tai näin, niin kivaa oli kerhossa. KErhon jälkeen käytiin vielä maastossa koiran kanssa ja just sillä aikaa Esa tuli kotiin ja oli huolestunut, kun mulla ei ollut puhelinta mukana ja muutenkin olin aamupäivän ollut tavoittamattomissa.

Severi on siis kasvanut hienosti. Se osaa jo nauraa ääneen ja komentaa kovasti, jos sattuu käymään niin, ettei huomioida häntä. Ihan kamalaa kiljahtelua seuraa, jos Severistä tuntuu, että hänet on unohdettu :D. Kädet hän on myös löytänyt, muttei vielä tartu kamalasti mihinkään, ainakaan tarkoituksella. Vielä hän on siis aikamoinen vauva :D. Unet ovat vähän mitä ovat, mutta en kyllä jaksa stressata siitä. Yritetään löytää nyt hyvä rytmi elämään, kun ainoastaan yksi vanhempi on kotona. Tähän asti, takana siis kaksi päivää :D, on mennyt hyvin, vaikka Esan usko minuun ei ollutkaan suuri. Sanoi, että maanantaina ennen puolta päivää ollaan helisemässä. Kylläpä suuret on luulot. Olenhan mä herranjestas niiden äiti, miksi en pärjäisi niiden kanssa :D. Santerista on jo vähän hyötyä lastenhoidossa, vaikkei paljonkaan, niin eilen sanoin Santerille, että viihdytä Severiä, että äiti käy suihkussa ja tule sanomaan jos se alkaa itkemään. No Santsohan viihdytti ja mä sain käydä suihkussa, en nyt kovinkaan rauhassa, mutta kuitenkin itkua ei kuulunut ja kaikki oli onnellisia :D.

Severin kanssa käytiin kallokuvassa toissa viikolla sen päässä olevan patin takia. Se näet on vieläkin siinä päässä, eikä neuvolalääkäri osannut sanoa onko se huolestuttavaa vai ei. No kysyi sitten lastenpolilta konsultaatiota ja sitten ohjasivat meidät kallokuvaan. Käytiin tuossa Armilan sairaalassa. Oli hauskaa, kun mentiin sinne ensin kamalalla tohinalla, minä ja Severi ja sitten sen vastaanottonainen mietti, että ottaako he edes kallokuvia koko sairaalassa. Vähän olisi ottanut aivoon, jos olisi pitänyt vielä keskussairaalalle lähteä seikkailemaan. No Severihän tunnetusti huusi koko kuvanoton ajan. Eikai elämää pidä tehdä liian helpoksi kenellekään:D. Päätä piti pitää paikallaan sellaisilla superloonityynyillä ja sekös harmitti. Severi kuitenkin rauhoittui, kun laitoin hänet turvakaukaloon ja lähdettiin sairaalasta autolle. Autossa ei ollutkaan enää niin kiva, vaan huusi koko matkan meille kotiin. Voitte kuvitella, vaikkei matkaa ollut kuin noin 8 kilometriä, että ne olivat elämäni pisimmät kilometrit. Sen lisäksi kaikki valot olivat punaisia ja kun auto pysähtyi, niin huuto sen kuin yltyi. Ei kiva! Onneksi sekin matka päättyi.

No röntgenlääkäri katsoi sitten kuvan ja totesi, että vaikka siihen patin kohdalle on muodostunut uudisluuta ja vaikka kudos on kovettunut, niin se on ihan normaalia tuollaisissa suurissa pateissa, eikä vaadi toimenpiteitä. Se jää aikuisikään asti Severin kalloon, mutta parempi patti kuin imukuppi synnytyksessä. Sitä mieltä mä olen. Severi voi olla aikuisena eri mieltä asiasta, mutta ei voi mitään :D.

No nyt sekä Santeri että Severi heräsi, jatlan joskus paremmalla ajalla.