Meillä on arki edelleen vähän hukassa. Nyt kuitenkin jo suurinpiirtein tietää, että mihin aikaan kannattaa mennä vaikka ulos tai jotain. Vähän se on vielä hakemista, mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa.

Meillä kävi vieraita. Naapurin Mirjuli, eli Tuire kävi morjestamassa vauvaa tiistaina. Ihan hauskaa, kun sosiaalinen elämäkin alkaa palautumaan (vaikka tunnustettakoon, ettei mun sosiaalinen elämäni koskaan ole mitenkään vilkasta ollut :D).

Lapsi kyllä nukkui suurimman osan ajasta ja sitten loppuvierailun mulla oli sitten tissi esissä, että en tiedä miten mukava muisto Tuirelle tästä jäi :D. Mutta kirjoitinko siitä häveliäisyydestä, sitä ei siis ole. Kun on pullauttanut melonin ulos pillistä, niin jotenkin kaikki häveliäisyyden rippeetkin poistuivat samalla. En tiedä onko se hyvä, mutta lapsen kannalta mun täytyy esitellä tissejäni hyvinkin useasti, tilanteesta riippumatta.

Eilen meillä oli myös neuvola. Poika on kasvanut huimasti. Neuvolatätit sanoivat, että meillä on hieno ja jäntevä poika. Ja äitin tisseistä taitaa tulla kermaa, eikä lisäruuan antamista tarvitse edes miettiä, kun painoa oli jo 4645g. Ei siis hullummin kasvettu :D. Tietenkin jos ottaa huomioon, että lapsi syö ja nukkuu, niin ei voi olettaa, että tuloksena olisi jotain muuta kuin kasvua. Ja eihän tuon ikäinen voi kasvaa liikaa.

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa ulkona pitkään aikaan. Siis lapselle se oli tietenkin ensimmäinen kerta koko elämässä, mutta mulle se oli ensimmäinen kerta melkein kahteen viikkoon. Se tuntui tosi hyvälle. Meidän vaunutkin olivat ihan asialliset ja aika vaivattomat työntää. Tosin poikettiin pitkästä aikaa kaupassa ja pitihän sitä ostaa viikon ostokset ja kun ne pakattiin vaunuihin, niin kieltämättä vähäsen ohjaus kärsi :D. Lapsi oli kuitenkin tosi kiltisti, vaikka lähteminen ja ulos pääseminen oli ihan oma lukunsa, josta ei puuttunut paljasta pintaa tai kyyneleitä. Ihana oli käydä ulkona auringon paisteessa. Lapsi nukkui hyvin ja nukkui vielä sisälle tultaessa tunnin verran vaunukopassa. Saatiin Uli-tädiltä ihana villapuku lapselle, josta oli tietenkin pakko ottaa kuvia :D.

Siis aivan mahtava asukokonaisuus ja aivan ihanat värit!
Ulkona ollessamme koiran piti tarkistaa useaan kertaan kun pysähdyttiin, että onhan vauva vielä vaunuissa. Se on kyllä niin suloinen tuo meidän Täplä, ja kyllä nyt huomaa, että vähän on sen käytös muuttunut sitten vauvan tulon. Se esimerkiksi nukkuu paikoissa, joissa se ei ennen ole nukkunut ja jotenkin on muutenkin "varovaisempi". Luulen, että ne on muistoja sieltä entisestä perheestä.

Siinä meidän pikku prinssi, joka muuten nyt just heräilee kehdossaan. Taitaa tehdä tissiä mieli. Mutta kaikinpuolin elämä sujuu, ainakin vielä :D.