Vaikkei se talvi, ainakaan vielä, ole tänne Lappeenrantaan saapunut. Toppavaatteet on kuitenkin kaivettu jo kaapeista, kun muutamana aamuna on ollut ihan pakkasta. No aika vaihtelevaa tämä sää on, joten aina ei kyllä voi tietää, että mitä huomenna sen suhteen tapahtuu.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteista on ollut täällä meidän elämässä. Tai no miten sen nyt ottaa.
Meillä Severin ½-vuotispäivä lähestyy kovaa vauhtia. Ens perjantaina juhlitaan sitä juhlaa ja kylläpä se aika tosiaan on mennyt. Muistan kyllä hyvin, miten Severin syntyessä aattelin, ettei koskaan selvitä siihen aikaan, kun Severi on puoli vuotias ja helpottaa, mutta katsos, nyt se on käsillä. Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen. Olemme Severin kanssa lopettaneet yösyömisen. Homma meni ihan mahdottomaksi, kun tunnin välein vaati rintaa, eikä sitten tarvinnut sitä kuin nukahtamiseen. Kaksi yötä huudettiin enemmän ja nyt aina välillä muutaman tunnin yöllä. Viime ja toissa yö meni jokseenkin hyvin Severin kanssa, Santeri kun vielä oppisi nukkumaan tuolla omassa huoneessaan. Siis Severi ei enää syö öisin ja päivällä syö sitten vastaavasti enemmän kiinteitä ja maitoa. Onneksi mahan toiminta on saavuttanut jonkinlaisen tasapainon, ja osaan itsekin katsoa, että milloin tarvitaan lisää levolacia tai mallasuutetta tai luumusosetta. Konttaamista tapailee meidän pikkuinen. Keikkuu tuossa konttausasennossa harva se hetki kun on lattialla, muttei oikein vielä ole onnistunut eteenpäin menossa. Taaksepäin pääsee menemään jonkin verran matkaa, mutta se harmittaa, kun kaikki tavarat menee kauemmas ja kun ei vielä ihan hallitse. Istumaan koittaa kovasti nousta omatoimisesti. Siis lattialla ollessaan. Mutta on päässy toistaiseksi vain puoli-istuvaan merenneito asentoon. Kohta meillä alkaa syöttötuoli-harjoitukset, kun saan tuon rintapumpun pois tuosta keittiön pöydältä viemästä yhden ihmisen tilaa, niin Santeri pääsee sinne istumaan. Ei me viitsitä ostaa toista tripp trappia, kun Santerikaan ei vielä tarvitse omaan huoneeseen tuolia.
Santeri on tosiaan muuttanut omaan huoneeseen parvisänkyyn. Heti ekana sängyssä lukee, ettei alle 6-vuotiaille. No hyvin on Santeri kestänyt sängyssä. Ei ole ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Kunhan vain vielä alkaisi nukkumaan kokonaisia öitä sekin. Ainakin kerran yössä herää itkemään tai vaatimaan peittelyä. Toinen kun siis lopetti, niin toinen aloittaa. Ei kiva. No varmaan tässä ajan kanssa pääsee tuostakin eroon.
Hmm... mitäs sitten. Töitäkin pitäisi tässä tehdä, kun saan mennä Savonlinnaan yksiin hautajaisiin papiksi. En tiedä osaanko enää edes sitä hommaa. Vähän noloa olisi, että hoitaisin homman miten sattuu, kun mua vielä ihan pyydettiin se tekemään. Muutenkin työkuviot ovat olleet mielessä, onhan tässä enää muutama hassu kuukausi, kun pitäisi töihin taas lähteä. Jos siis on töitä, johon lähteä. Muutama pyydys on heitetty. Pitää katsoa miten nappaa. Vai nappaako mitenkään.
Santeri on alkanut nyt onneksi taas nukkumaan päikkäreitä. Tuossa oli pitkä aika, kun se ei nukkunut ja sitten illalla se sai taas valtavia raivokohtauksia, kun oli niin väsynyt. Onneksi siis taas nukkuu. Ja illallakin nukahtaa hyvin nukkumaan. Severilläkin on menossa nyt sen harjoittelu, että oppii nukahtamaan illalla ite sänkyynsä ja ihan hyvin se menee. Kohta olen tehnyt itseni tarpeettomaksi :).
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.