Perjantaina me sitten aloitettiin maistelemaan kiinteitä. Mä annoin ensin aamupäivällä perunaa, joka upposi suht hyvin. Santtu oli kyllä tosi hauskan näköinen, kun tajusi, että suussa on jotain kiinteää :D. Mä voisin katsella sitä ilmettä tuntikausia. Iltapäivällä, kun huomasin, ettei perunasta tullut ilmavaivoja, niin annoin luumusosetta. Se oli kyllä pojan suurta herkkua ja vaikka osa ruuasta tulikin purluuttelun seurauksena ulos, niin hyvin tuo purkki vajeni. Sitten tänään annoin jo porkkanaa ja perunaa sekaisin. Mä en siis etene lainkaan niin kuin neuvolassa ohjeistetaan, mutta toivottavasti Santerista kasvaa silti normaali, hyvätapainen ihminen.

Tässäpä kuva ensimmäisestä keikasta luumusoseen kanssa :D. Olen tehnyt pakkaseen paljon perunasosetta, vähemmän porkkanasosetta ja keskimääräisesti maissisosetta. Niitä miksailemalla saadaan kai jonkinlaiset ateriatkin :D. Eru-täti lupasi meille luomusti viljeltyä kesäkurpitsaa, joten kohta sitäkin sosetta on pakastin pullollaan :D. Mä en oikein tiedä, kuinka toimia sormiruuan kanssa, sillä periaatteessa nyt pitäisi antaa vain makuannoksia (Tosin tänäänkin veti kaksi kuutiollista makua naamaan ja sitten vielä luumusosetta päälle), niin voikohan niitä sormijutskia jo antaa. Aattelin, että voisimme aloittaa hedelmillä. En ihan ole ajatellut kaikkea ruokaa sormin antaa, niin kuin vauva-lehdessä, mutta jotakin.

Otettiin muuten hammasharjakin käyttöön. Tosin mä aina unohdan harjata Santerin hampaan alun, mutta tarkoituksena olisi harjailla :D. Ehkä pikkuhiljaa senkin alkaa muistamaan.

Santeri on myös oppinut kääntymään selältä mahalleen. Toissa päivänä kääntyi ensimmäisen kerran, mutta silloin mä olin niin uppoutunut naamakirjaan, etten nähnyt, mutta eilen ennen saunaa Santeri sitten uusi kääntymisen ja tänään se ei ole muuta tehnytkään, kuin kääntyillyt. Sitten kun ei osaa vielä kääntyä selälleen takaisin, tuskastuu ja alkaa huutamaan.

En tiedä, tänään on ollut tuota huutoa muutenkin ilmassa. Ensinnäkin heräsi yöllä ihan kummallisesti syömään. Ensin ennen puolta yötä sitten jo kahdelta ja sitten vähän ennen neljää alkoi sitten konsertti. Mä en tiedä mistä johtuu, mutta kyllä se sitten rauhoittui syömään huudettuaan vähän aikaa. Aamulla huutaminen sitten jatkui. En tiedä onko se nyt totaalisesti kyllästynyt syömään rintaa, vai mikä tuota pientä ihmistä vaivaa, sillä vaikka muuten on ihan hyvän tuulinen, niin mä kun otan tissin esille se vetää ihan kamalat pultit. Kyllä sitä kieltämättä potee pientä riittämättömyyden tunnetta, sillä kyse ei ole siitä, etteikö maitoa ole. Tyyppi ei vain halua syödä sitä minusta. En millään haluaisi siirtyä pelkkään pulloruokintaan, sillä olen kokenut, että yöt ovat ainakin helpommat, kun ei tarvitse herätä lämmittämään maitoa. Ja minä se kuitenkin joutuisin heräämään, sanoisi Esa mitä tahansa. Muutenkin olen viime aikoina ollut tosi väsynyt. Ja vaikka olen kirjoittanut, että korvikkeellakin kasvaa hyviä lapsia, niin kyllä mä haluaisin imettää lastani pitkään, tai ainakin puolivuotiseksi.

Ehkä mun pitäisi vain lakata ajattelemasta sitä, mitä mä haluan ja tehdä niin kuin mun lapselle on parasta. No korvikemaidon kyljessäkin lukee, että rintamaito on imeväisen parasta ravintoa, joten mikä sitten on parasta. Mun pitää kysyä ehkä neuvolasta apua, kun tiistaina sinne mennään. Tosin jos siellä on se sama täti, joka oli viime kerralla, se ei juuri sano mitään ja sitten saa pärjätä omillaan. No elämä on valintoja täynnä ja katsotaan nyt mitä aika näyttää.

Meillä kävi eilen vieraita. Meidän entiset naapurit Noljakankaarelta. He eksyivät ensin matkalla tänne, mutta kun viimein pääsivät, niin oli meillä kivaa! Heillä on pari vuotias tyttö ja Santeria 1,5 kuukautta vanhempi poika. Pojat olivat melkein samankokoisia :D. Kovasti tämä Kaarle-poika yritti päästä liikkeelle kontaten, mutta ei oikein onnistunut. Hauska katsoa, että vaikka pojat ovat niin samankokoisia, kehitys on kuitenkin niin erilaisessa vaiheessa.

Mulla on ihan kamala vauvakuume. Meidän naapuriin syntyi viime viikolla ihana tyttö, jota näin tällä viikolla. Se oli niin kovin pieni. Tosin nyt kun Santerin kanssa taistelen taidan jättää lapsen saamisen ihan toisille tekijöille :D. Mulle ihan riittää nämä sodat täällä.

Saatiin Myyrä-kokouksesta Täplälle kaksi palloa, toinen oli tennispallo ja toinen sellainen jalkapallo. Täplä oli ihan innoissaan, eikä pitkään mennyt, niin meillä ei ole kuin yksi pallo :D. Toinen on Santerin uusi pyöräilykypärä :D.

Muuten täällä menee jäitä poltellessa, eli ihan hyvin.